24. syyskuuta 2018

Ruokailu

Edellisissä postauksissa esittelin koristeluja ja kattausta, joten nyt onkin jälleen aika palata hääpäivän kulkuun. Päästyämme Villa Andanialle laivamatkan jälkeen, oli hääillallisen aika. Menumme koostui alkuruuista, jotka tarjoiltiin pöytiin, sekä pääruuasta, joka noudettiin perinteisempään tapaan buffetista. Alkuruokana meillä oli toast skagen siianmäti kruunulla, kermainen maa-artisokkakeitto sekä pieni raikas sitrussorbetti, joka oli ikään kuin amuse-bouchena, vaikkakin olimme maininneet sen menulappusessa. Pääruokana tarjoiltiin häränfileetä suoraan grillistä sekä paikan päällä savustettua merilohta. Kaikki ruoka oli niin hyvää, että edelleen tulee vesi kielelle. 

Voin koko sydämestäni suositella Theron cateringia, enkä ainoastaan ruuan maun takia vaan ihan yleisen ilmapiirin ja tarjoiluhenkilökunnan ammattitaidon. Jokainen pöytiintarjoiltu ruokalaji ojennettiin tarjoilijoiden toimesta samaan aikaan, joten tunnelma oli todella juhlallinen ja arvokas, olematta kuitenkaan kankea tai pönöttävä. Kaiken lisäksi ruoka oli siis todella maukasta ja saimmekin ruuasta paljon kehuja vierailta. Ruokailuun kului reilu pari tuntia aikaa ja alkuruokien jälkeen olikin pieni jaloittelutauko ennen pääruokaa. Ainakin minun silmiini näytti, että vieraat viihtyivät ruokailunkin aikana, eikä kenelläkään ollut tukala tai tylsistynyt olo, vaikka pöytiintarjoilu kestääkin aina hitusen kauemmin kuin buffetruokailu. 

Siru Danielsson Photography

Siru Danielsson Photography

Siru Danielsson Photography

Siru Danielsson Photography

Siru Danielsson Photography
Illemmalla oli hääkakun vuoro. Nyt en vaan enää yhtään muista mikä tuo meidän kakkumme oli, joku passionkakku brownie pohjalla tai jotain sinne päin. Hyvää se kuitenkin oli, vaikka emme kumpikaan Matiaksen kanssa edes niin välitä kakuista. Olimme sopineet, että leikkaamme hääkakun omalla paikallamme erkkerissä, jotta kaikki vieraat näkevät ohjelmanumeron. Matias ei muuten aluksi ollut lainkaan innokas polkaisemaan, mutta sain hänet onneksi ylipuhuttua. Tämä oli mielestäni ihan hauska juttu, ja pitihän se nyt polkaista kun tällainen once in a lifetime tilaisuus kyseessä. Lopulta Matias sitten veikin "voiton" ;)

Vielä myöhemmin illalla oli tarjolla yöpalaa. Valitsimme yöpalaksi melko perinteiset hodarit lisukkeineen, ja täytyy sanoa, että tuossa vaiheessa kun oli tullut jo pari tuntia tanssittua, niin maistuipa hyvältä. Kaikki ruokailuun liittyvät asiat sujuivat siis niin hyvin kuin voisi edes kuvitella. Theronin tarjoilijat hoitivat kaiken ihan viimeisen päälle, eikä tämän osalta jäänyt yksikään asia mietityttämään tai harmittamaan. Todella ammattitaitoista väkeä. Uskon myös kaikkien vieraiden saaneen ruokaa tarpeeksi, eikä kenenkään tarvinnut tuntea koko päivänä nälän tunnetta. 

Siru Danielsson Photography

Siru Danielsson Photography
Siru Danielsson Photography

20. syyskuuta 2018

Koristelut ja pienet yksityiskohdat

Juhlapaikkamme Villa Andania on jo itsessään niin kaunis vanha rakennus, ettei se paljoa koristeita kaivannut. Muutamia pieniä yksityiskohtia olimme kuitenkin koristeiksi hankkineet ihan muuten vaan. Esimerkiksi laivan tullessa laituriin, odotti laiturilla tervetulokyltti, joka tuntuikin olevan viime kesän häiden hittituote, sillä niin monissa häissä niitä näkyi. Kyltti ja kyltin kukka oli tarkoitus siirtää juhlatilaan ja kääntää toisin päin, sillä toisella puolella oli eri teksti. Ei kuitenkaan mennyt kuten suunniteltiin, sillä kukkakoriste ei selvinnyt tästä operaatiosta, vaikka sen nimenomaan piti olla käännettävissä. Tuo kyltti jäikin siis käännön jälkeen hieman paljaan ja tylsän näköiseksi ilman kukkaa, mutta se laitettiin silti sovitusti esille.

Yksi asia mikä meiltä meinasi muuten kokonaan unohtua oli istumajärjestys. Päädyimmekin lopulta ihan vain tulostamaan sen kehyksiin. Samalle pöydälle laitettiin pienemmässä kehyksessä esille häiden hashtag, josta moni vieraista sen olikin bongannut. Huoli "tyhjästä" hashtagista oli myös turha, sillä saimme monta kymmentä kuvaa tuon merkin taakse, jee. Lisäksi yksi pieni yksityiskohta häissämme oli hääsuunnitelun aikajana. Tähän olimme keränneet tiettyjä merkkipaaluja siitä kuinka häämme on toteutettu. Tämä oli vähän kuin korvaaja perinteisemmälle seurustelun aikajanalle, jota itsekin olen useasti häissä nähnyt.

Vieraan lähettämä kuva

Siru Danielsson Photography
Siru Danielsson Photography
Siru Danielsson Photography
Lisäksi koristeita löytyi sikaribaarista ja juomabaarista. Sikaribaari sijaitsi Villan yläkerrassa, sillä yläkerran sisustus sopi sikaribaarin tunnelmaan paremmin kuin hyvin. Olenkin kaikin puolin todella tyytyväinen sikaribaarin somistukseen. Lisätunnelmaa toi yläkerrassa soinut vanha jazzmusiikki. Tosin eipä mennyt kaikki tässä sikaribaarin järjestämisessäkään ihan putkeen. Hääpäivänämme voimassaolleen metsäpalovaroituksen takia sikareita ei saanutkaan polttaa yläkerran parvekkeella kuten oli suunniteltu, vaan ne oli poltettava merkityllä tupakkapaikalla alakerrassa. Eipä tämä nyt niin haitannut, mutta jotenkin huvittavaa kun hääviikolla tuli useampi tällainen pieni muutos suunnitelmiin, jotka oli kuitenkin mietitty ja päätetty jo lähes vuosi etukäteen. 

Siru Danielsson Photography

Siru Danielsson Photography
Alakerran juomabaarissa oli tarkoitus olla kaikkein näyttävimmät koristeet ja tätä varten olin hankkinut erilaisia paperiviuhkoja, vai mikä noiden nimi nyt onkaan. Emme tosiaan itse päässeet näitä laittamaan, ja ensimmäinen reaktioni kun näin viuhkat seinällä oli "ööööh..." :D Ei nyt ehkä ihan pääse Pinterestiin asti tämä kuva. Ymmärrän että viuhkoja oli varmasti hankala kiinnittää, mutta kokonaisuus oli jokseenkin homssuinen. Hääpäivän aikana soin asian ajattelulle ehkä viisi sekuntia aikaa, mutta nyt näitä kuvia katsoessa lähinnä naurattaa. No ainakin yritys oli hyvä, ja tuskin vieraat häitämme tästä edes muistavat.

Toinen pieni ihmetys oli se, että meillä piti tosiaan olla skumppabaari erikseen, mutta nämäkin juomat oli laitettu samaan kasaan muiden kanssa. Eipä siis ollut erillistä skumppabaaria, mutta ei sekään haitannut. Tulevat morsiamet siellä ruudun takana varmaan ihmettelette tätä hällä väliä -asennettani, mutta se on kyllä ihan totta, ettei sitä omaa hääpäivää pilaa mikään. Joka tapauksessa, idea koristeiden suhteen meillä oli se, että koristeita olisi vain muutamassa paikassa, mutta nämä paikat olisivatkin sitten runsaamman näköiset. Tämä toteutui mielestäni tosi kivasti ja pääasiassa olen oikein tyytyväinen juhlapaikan yleisilmeeseen.

Siru Danielsson Photography

Siru Danielsson Photography

Siru Danielsson Photography
Siru Danielsson Photography
Siru Danielsson Photography

17. syyskuuta 2018

Kattaus

Kattausideat ehtivät vaihtua ehkäpä sata ja yksi kertaa hääjärjestelyjen aikana. Pinterest ei todellakaan auttanut tähän asiaan, sillä aina kun keksin jonkun hyvän idean, tuntui sen toteutus Suomessa lähes mahdottomalta. Ehkäpä omissa visioissani oli myös turhaa suuruudenhulluutta, joka tietysti hieman hankaloitti asioita. Aivan alussahan haaveilin pyöreistä pöydistä, mutta voi miten naiivi olinkaan. Hyvä että edes pitkillä pöydillä kaikki vieraat mahtuivat juhlatilaan. Syytän kaikesta sen hetkisiä hääaivoja. 

Kun suuret linjat oli päätetty, eli siis pöytien järjestys, oli aika miettiä kattausta uudelleen. Toiveena olisi ollut sylinterimalliset korkeat kynttilälyhdyt, mutta näidenkin löytäminen Suomesta oli aivan liian hankalaa. Eipä niitä sitten lopulta löytynytkään, vaikka useampi ulkopuolinenkin taho tätä selvitteli. Pari kuukautta ennen häitä tuli jo fiilis, että pitäkää tunkkinne, sillä kattauksesta ei kuitenkaan tulisi sellaista kun olin suunnitellut. Silloin tuntui tyhmältä, että joudumme tyytymään Ikean Blomster kynttilänjalkoihin, joita en todellakaan olisi alunperin halunnut. Ainoa toive oli, ettei pöytään tulisi tuikkuja vaan pilarikynttilät. Noilla kynttilänjaloilla asia järjestyi suhteellisen edullisesti, ja siihen oli tyydyttävä. Nyt jälkikäteen täytyy kuitenkin hieman nauraa itselleen, sillä tuntuu ettei noilla asioilla ollut lopulta mitään merkitystä, vaikka ennen häitä ne tuntuivatkin isoilta jutuilta.

Mielestäni yleisilme juhlatilassa oli kaunis, valoisa ja kevyt, vaikka alunperin olin ajatellut erittäin paljon runsaampaa kokonaisuutta. Toki juhlatila näytti vain hetken tältä, ennen kuin vieraat täyttivät tilan. Olen kuitenkin oikein tyytyväinen lopputulokseen, vaikka sitä tietysti hieman jännitti kun ei itse päässyt pöytiä laittamaan. Pöytäkukkien osalta olimme antaneet floristille vapaat kädet, joten kovin tarkasti emme edes tienneet mitä tuleman pitää. Tämän vuoksi emme myöskään missään vaiheessa tehneet mitään koekattausta. Muuten Villa Andanian juhlasali onkin mielestäni niin elegantti ja kaunis, ettei se kaivannut muita koristeluja. Tämä helpottikin koristeiden hankintaa todella paljon, sillä oikeastaan ainoat koristeet olivatkin juuri kattaukseen liittyvät sekä muut pienet yksityiskohdat, joista kirjoitan vielä erikseen.

Yksi kattaukseen liittyvä yksityiskohta häissämme oli nimikortit, joiden taakse olimme kirjoittaneet jokaisesta vieraasta jonkun pienen faktan, joko hauskan tai hieman herkemmän. Meille oli tärkeää, että jokainen vieras tunsi itsensä oikeasti tervetulleeksi ja että olemme ajatelleet juuri häntä. Vieraat tuntuivatkin olevan oikein otettuja näistä teksteistä. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että olihan se aikamoinen työmaa kirjoittaa 70 henkilökohtaista vierastekstiä. Tässä kuitenkin kuvia juhlatilan yleisilmeestä ja kattauksesta. Mitä mieltä olette?

ps. nuo punakorkkiset vichypullot eivät kuulu suunniteltuun kattaukseen, mutta cateringin henkilökunta oli laittanut niitäkin pöytiin. Noh, mitäpä pienistä.

Siru Danielsson Photography

Siru Danielsson Photography

Siru Danielsson Photography

Siru Danielsson Photography

Siru Danielsson Photography

Siru Danielsson Photography

Siru Danielsson Photography

Siru Danielsson Photography

13. syyskuuta 2018

Laivamatka

Vihkimisen jälkeen siirryimme Kulosaaren Casinon rantaan, jossa siirtymäkuljetuslaivamme odotti. Kuten aiemmin kerroin, korvattiin alkuperäinen laivamme huomattavasti pienemmällä paatilla edellisviikon tapahtumista johtuen. Olimme käyneet katsomassa "laituria josta laiva lähtisi" useampaan kertaan ja miettineet kuinka sinne siirrytään. Olimme myös tietoisia, että Casinolla olisi häät samana päivänä, mutta laiturin piti olla siinä mielessä sivussa, ettei se häiritse. Olikin aika yllätys huomata hääpäivänä, että laiva lähti aaivan eri laiturilta jota olimme katsoneet ja loppu peleissä jouduimme käytännössä koko hääväen kanssa kulkemaan ikään kuin toisten häiden läpi. Onneksi paikalla oli vasta vieraat, joten emme onneksi törmänneet toiseen hääpariin. Tämä oli samalla äärettömän huvittavaa, mutta myös hitusen kiusallista. 

Äitini oli järjestänyt yllätykseksi laivalle suuren plakaatin, jossa luki Salla & Matias. Se oli kieltämättä piste i:n päälle, itsellä ei ollut tällainen tullut mieleenkään. Laivalle mentäessä oli laiturilla perinteinen onnittelujono, jonka jälkeen vieraat siirtyivät laivaan. Alkumatkasta isäni toivotti kaikki tervetulleeksi ja nostettiin maljan tuoreelle avioparille. Kiva lisä tunnelmaan oli viulistin esiintyminen myös laivalla. Hän soitti jonkun aikaa ulkona ja jonkun aikaa sisällä. Laiva oli todellakin paljon pienempi alkuperäiseen verrattuna, mutta sopu sijaa antoi, ja kaikki mahtuivat oikein hyvin laivaan. Lämpimän ja aurinkoisen sään vuoksi yläkansi olikin kovassa käytössä, ja hyvä niin. Alkuperäinen laiva olisi ollut kaunis puualus, mutta tämä varalaiva oli tällainen hieno vihreä mörskäle. Täytyy kuitenkin sanoa, ettei asialla ollut niin minkäänlaista merkitystä.

Siru Danielsson Photography

Vieraan lähettämä kuva

Vieraan lähettämä kuva
Siru Danielsson Photography

Siru Danielsson Photography

Laivamatka kesti reilun tunnin ja tuona aikana olikin niin sanottu cocktailtilaisuus, jossa tarjolla oli kolmea erilaista sormisyötävää sekä erilaisia juomia. Suolapalat olimme tilanneet myös Theron cateringiltä, josta oli tarjoilija hoitamassa tilaisuutta. En vain vieläkään ole päässyt yli siitä, miten ammattitaitoisia ihmisiä heillä on töissä. Kaikki sujui niin täydellisesti, ettei paremmin olisi voinut mennä. Olin ajatellut syötävien olevan jossain esillä, mistä ihmiset voivat hakea, mutta tarjoilija kierteli viemässä sekä syötävää että juotavaa vieraille! En ymmärrä miten yhden ihmisen kädet edes riittivät tähän kaikkeen. 

Lisäksi laivalla oli pientä ohjelmaa halukkaille tutustumisleikin muodossa. Vieraiden piti löytää tiettyihin väittämiin sopivia henkilöitä, ja nopeimmille oli tietenkin pienet palkinnot. Väittämät olivat mm. on ollut Matiaksen ja Sallan kanssa saunassa, on ollut Matiaksen ja Sallan kanssa ulkomailla jne. Tämäkin oli järjestetty ajatuksella - osallistuu ken haluaa, ja olen todella yllättynyt miten paljon vieraat tästä innostuivat. Toinen ohjelmanumero oli vanhan sukunimeni hyvästeleminen. Olin kirjoittanut kiveen vanhan sukunimeni ja heitin sen sitten merenpohjaan.

Kaiken kaikkiaan laivamatka meni erittäin hyvin ja oli ihana aloitus juhlalle. Toki tästä on myös kiittäminen aivan loistavaa säätä. Pienempi laivakaan ei lopulta haitannut ja Norsölinen kippari Topi ja muu miehistö hoitivat hommansa todella hyvin, kiitos siis myös heille. Erityiskiitos siitä, että saimme kaikesta huolimatta tuon pienemmän veneen käyttöömme, tilanne kun ei todellakaan ollut heillekään ihanteellisin. Tuntuu että tämä oli just eikä melkein meidän häihimme sopiva ohjelmanumero, jota on niin ikään kiva muistella vuosienkin päästä. 

Siru Danielsson Photography

Siru Danielsson Photography

Siru Danielsson Photography
Vieraan lähettämä kuva

10. syyskuuta 2018

Vihkiminen

Potrettikuvausten jälkeen suuntasimme Kulosaaren kirkolle, jossa meillä oli vihkiminen klo 14 alkaen. Matias ja muu poppoo meni kirkolle jo siinä klo 13.45 aikoihin, mutta minä jäin vielä hääautoon vähän matkan päähän odottelemaan kuskin kanssa. Täytyy sanoa, että tuo vajaa 10 minuuttia oli varmasti elämäni pisimmät. Jännitys valtasi koko kehon ja olisin vain halunnut jo kirkon käytävälle kävelemään. Kun kello oli viisi minuuttia vaille, kaarsimme hääautolla kirkon eteen ja minä hipsin nopeasti morsiushuoneeseen. 

Tässä vaiheessa kaasoilla ja bestmaneilla oli pieni tilanne päällä, sillä eräs vihkimisen kulun kannalta tärkeä henkilö vielä puuttui (ei sentään sulhanen). Tässä vaiheessa minullekin meinasi iskeä pieni paniikki, että mitähän nyt, mutta kiitos koko universumille, että lopulta kaikki meni hyvin. Mietin vain mielessäni sitä Satuhäistä tuttua lausetta "viimein kaikki on hyvin". Sopi paremmin kuin hyvin tilanteeseen, heh. Kun kirkon ovet vihdoin avattiin ja näin sekä Matiaksen että kaikki vieraat, niin kyllähän ne kyynelhanat aukesivat ihan kunnolla. En voinut katsoa kuin Matiasta, sillä tiedän että muuten olisi lähtenyt ihan lapasesta se itkeminen. 

Vihkiminen oli ehdottomasti päivän kohokohta, kuten olin alunperin arvellutkin. Pappimme Merja Alanne puhui niin kauniisti ja oli muutenkin tosi tsemppaava, kun huomasi, että olimme molemmat Matiaksen kanssa hyvin herkkinä. Niin sanottu viimeinen niitti oli, kun viulisti esitti kanttorin kanssa Johanna Kurkelan Rakkauslaulun. Minulla menee vieläkin kylmät väreet, kun ajattelen tuota hetkeä ja niitä kaikkia tunteita joita silloin tunsin. Minusta onkin tästä tilanteesta yksi huvittava kuvatodiste siitä, ettei itku aina ole niin kaunista :D Jätetään se kuitenkin julkaisematta internetiin.

Mietin muuten pitkään, tarvitaanko erillisiä kirkko-ohjelmia, mutta sitten ajattelin että itse ainakin tykkään seurata vihkimisen kulkua kun hieman tietää mitä on tulossa. Lisäksi printtasimme samaan syssyyn myös virren sanat, joten suntion ei tarvinnut jakaa erikseen virsikirjoja. Virtenä meillä oli 517 Herra kädelläsi, joka ei ole ehkä kaikkein yleisin vihkivirsi, mutta minulle merkityksellinen. Kirkko-ohjelmat tehtiin ihan vain wordilla. Lisäksi olimme kuuman kesän vuoksi hankkineet vieraille tuollaisia valkoisia sydämenmuotoisia viuhkoja (näkyy hieman ensimmäisessä kuvassa). Nämä jaettiin myös halukkaille kirkkoon mennessä.

Minulle oli myös itsestään selvää, että isäni saattaa minut alttarille. Vaikka olemme koko perhe hyvin läheisiä toisillemme, olen silti aina ollut isin tyttö, joten siksi tätä asiaa ei tarvinnut hetkeäkään edes miettiä. En silti ajattele, että kukaan olisi luovuttanut minua ns. omaisuutena kenellekään, vaan tämä on mielestäni kaunis perinne. Matias ja minun isäni ovat niin ikään läheisiä toisilleen, ja olikin ihanaa kun he oikein halasivat siinä "luovutustilanteessa". 

Siru Danielsson Photography

Siru Danielsson Photography

Siru Danielsson Photography

Siru Danielsson Photography

Siru Danielsson Photography

Siru Danielsson Photography

Vihkimisen jälkeen olo oli ihan mieletön. Aiemmin luettuani muiden hääkertomuksia, olen vain miettinyt, että voi kun tuon vihdoin pääsee kokemaan itse. Eikä sitä tunnetta oikein voi edes sanoin kuvailla, sillä tuossa tilanteessa on vaan niin tunteet pinnassa. Ei ole todellakaan mikään vitsi, että vaikka on joka päivä onnellinen tuon ihmisen kanssa, tuntuu se sata kertaa paremmalle kun kaiken onnen saa jakaa ja näyttää vielä muidenkin rakkaiden läsnäollessa. Poistuimme siis Matiaksen kanssa alttarilta morsiushuoneeseen, jossa odottelimme hetken aikaa että vieraat pääsevät ulos. Huiskuviirien ja hurraa-huutojen saattelemana kävelimme hääautolle ja nostimme ensimmäiset maljat avioparina!

Kuva: Joonas Kirjavainen

Siru Danielsson Photography