Kiitos!

Häämme ja niiden liitännäiset on nyt käsitelty täällä blogin puolella, joten on tullut aika kiittää teitä kaikkia lukijoita ja antaa tilaa seuraaville morsiamille. Minulta jo töissäkin kyseltiin Seychellien matkamme jälkeen, että hei, olisko ne teidän häät nyt jo juhlittu :D No, jos nyt sitten.

Olen niin iloinen, että nolosteluista huolimatta uskalsin aikanaan aloittaa hääbloggailun. Tämä on oikeasti antanut todella paljon. KIITOS siitä kuuluu kaikille teille lukijoille, jotka olette eläneet mukana hääjärjestelyissämme. Erityiskiitos kaikille blogiin kommentoineille, sillä ilman teitä tämä olisi ollut miljoona kertaa tylsempää, kirjoitella täällä nyt vain yksikseen.

Nyt on kuitenkin aika siirtyä uusien projektien pariin ja jatkaa elämää onnellisesti avioparina. Olemme Matiaksen kanssa todella kiitollisia kuluneesta häävuodestamme. Tämä on ollut ehdottomasti elämämme tähän mennessä paras vuosi, emmekä voisi olla onnellisempia. Blogi pysyy varmasti vielä jonkin aikaa julkisena ja vastailen edelleen mielelläni kommentteihin ja kysymyksiin. Intoa ja iloa tuhat kiloa kaikille häitään suunnitteleville, elätte niin ihanaa aikaa.

IHANAA JOULUA JA TUNTEIKASTA VUOTTA 2019! 

Siru Danielsson Photography

Häävideo

Saimme häävideomme kuvaajalta vasta muutama viikko sitten, jolloin häistä oli kulunut jo yli kolme kuukautta. Olemme kaikin puolin oikein tyytyväisiä, että palkkasimme myös videokuvaajan ikuistamaan tärkeän päivämme, sillä ainakin minusta tuntuu, että liikkuvan kuvan kautta pääsee ihan erilailla palaamaan takaisin hääpäivän tunnelmiin. Odotukset häätrailerin osalta olivat todella korkealla, etenkin kun jouduimme odottamaan sen näkemistä niin pitkään. Mielestäni traileri on aivan ihana, vaikka siitä ei täysin välitykään päivämme tunteikkuus toivomallani tavalla. Onneksi kaikki tärkeimmät ja suurimmat muistot pysyvät aina sydämessäni.

Kappaleen videoon saimme päättää itse, ja valitsimme Elias Kaskisen & Päivä Sankareiden Puolet. Kappaleessa on mielestäni aivan ihanat sanat. Tekijänoikeuksista sen verran, että olemme saaneet Elias Kaskiselta luvan käyttää kappaletta videolla. Häätrailerin lisäksi saamme (jep, jossain vaiheessa sitten) kuvaajalta kaiken materiaalin mitä hän päivän aikana kuvasi. Tätä odotamme myös innolla, sillä etenkin kirkko-osuutta ja puheita on varmasti ihana katsoa videolta jälkikäteen. Mikäli traileri ei pyöri täällä bloggerissa kunnolla, niin videolle pääsee myös tästä linkistä.

Kiitoskortit

Olen muutamaan otteeseen törmännyt keskusteluun kiitoskorttien lähettämisestä - onko tänä päivänä enää tarpeen lähettää kiitoskortteja vaiko ei. Voitte varmasti jo arvata oman kantani asiaan, eli on tarpeen. Mielestäni ei sinänsä ole edes kyse siitä, millainen kortti on, vaan ylipäänsä se ele kiittää vieraita juhlaan osallistumisesta. Erityisesti liputan kuvallisten kiitoskorttien puolesta, sillä onhan vieraidenkin kiva saada edes yksi virallinen potrettikuva hääparista. Meillä ei oikeastaan edes mietitty lähetetäänkö kortteja vai ei, sillä päätös oli ihan selvä. Tokihan kortti voisi olla myös sähköinen, mutta itse liputan ihan perinteisten kiitoskorttien puolesta.

Minulle oli myös tärkeää, että kiitoskortit lähetetään mahdollisimman pian häiden jälkeen, ettei asia jää roikkumaan. Mielestäni on hieman outoa lähettää kiitoskortit puoli vuotta juhlapäivän jälkeen. Tokihan meidänkin piti odottaa valokuvaajalta virallisia hääkuvia, ennen kuin pystyimme tilata kortit. Olin kuitenkin jo etukäteen mallaillut erilaisia korttipohjia ja vertaillut toimittajia, jotta kuvat saatuamme tekisimme vain tilauksen.

Halusimme kiitoskorttiin useamman kuin yhden hääkuvan ja parhaat vaihtoehdot tähän löytyivät Smartphotolta. Olin jo tehnyt sellaisen taiteltavan monisivuisen kortin valmiiksi ja vienyt tilauksen ostoskoriin kun piheys kuitenkin iski. 160 € pelkistä korteista ilman postikuluja alkoi hieman ahdistaa, joten päätin kuitenkin vielä kertaalleen tarkistaa tarjonnan muualta. Lopulta päädyimmekin tilaamaan ihan perinteisen, hyvin yksinkertaisen kaksipuolisen kortin Vistaprintiltä, jolloin hintaa jäikin enää 65 €, ei lainkaan niin paha.

Oikeasti tuo valitsemamme pohja oli Save the date -korttipohja, mutta eipä sillä mitään väliä ole kun tekstin sai kuitenkin itse kirjoittaa. Vistaprintin tilaus tuli äärettömän nopeasti ja saimme kiitoskortit postiin jo syyskuun alussa, eli vain kuukausi häiden jälkeen, jes! En kuitenkaan voi sanoa olevani täysin tyytyväinen Vistaprintin vakiopaperin laatuun, sillä se on melko ohutta lerpukkaa, ja hetken jo mietinkin että äsh, ei kortteja voi lähettää. No, lähetettiin kuitenkin. Suosittelisin kuitenkin valitsemaan jonkun hieman paksumman paperin, mikäli Vistaprintiltä tilaa. Kiitoskorttien lisäksi olin tilannut polttareihini osallistuneille muutamia kuvia kiitokseksi upeista polttareista. Kuvat lähetin varsinaisten kiitoskorttien mukana. Pidemmittä puheitta, tässä meidän kiitoskorttimme kaikessa yksinkertaisuudessaan. (...ja hieman huonoine kuvineen, mutta mitäpä pienistä)

Häämatka - Seychellit

Pahoittelut tästä kiusallisen pitkästä blogitauosta. Syitä siihen on monia, mutta päällimmäisenä kauan odotettu häämatkamme Seychelleille, josta kotiuduimme viikko sitten. En tiedä kuinka tarkka matkakertomus teitä kiinnostaa, joten koitan pitää tämän lyhyenä.

Seychellithän koostuu reilusta sadasta saaresta, mutta olisiko niistä asuttavia ehkä vähän yli parikymmentä. Me olimme matkalla 12 päivää ja majoituimme kolmella suosituimmalla saarella: Mahella, Praslinilla ja La Diguella. Varausvaiheessa hieman epäilimme kannattaako "noin lyhyeen" matkaan ympätä enemmän kuin kaksi kohdetta, mutta Helin Matkojen suosittelemana näin teimme - ja onneksi muuten teimme! Kaikki saaret olivat keskenään ihan erilaisia, ja olisi kieltämättä jäänyt paljon näkemättä, mikäli emme olisi kaikilla saarilla olleet. Olen myös sitä mieltä, että kun tuonne saakka lähtee niin ehdottomasti kannattaa käydä ainakin noilla saarilla. Teimme myös päiväretken vielä pienemmälle saarelle Moyennelle, jossa sijaitsee eräs luonnonpuisto. Todella vaikea siis sanoa, mistä saaresta pidimme eniten, kaikki olivat omalla tavallaan upeita ja ainutlaatuisia.

Ensimmäiset pari päivää vietimme tosiaan pienellä La Diguen saarella, jossa tunnelma oli tosi autenttinen. Saari on sen verran pieni, ettei siellä ole kovin paljon autoja, vaan liikkuminen tapahtuu pyörillä. Mekin vuokrasimme pyörät ja kiersimme päivän aikana koko saaren ympräri. Treffasimme La Diguen luonnonpuistossa jättikilpikonnia, jotka olivat tosi symppiksiä. En kannata tällaisia eläinkohtaamisia ulkomailla, kun eläimet on usein jollain tavalla huumattuja tai huonosti kohdeltua, mutta täällä kilpparit saivat viilettää vapaana ja niiden suojelu oli kaiken a ja o. 

Praslin on puolestaan paljon isompi saari, jota ei ihan pyörällä kierretä. Saarella sijaitsee upea Vallee de Main luonnonpuisto, josta voi bongata mustia papukaijoja ja Seychellien kuuluisia pyllypähkinöitä Coco de Merejä. Me emme valitettavasti nähneet papukaijoja, mutta isoja hedelmälepakoita sitäkin enemmän. Viimeiset neljä päivää vietimme pääsaari Mahella. Mahella olisi riittänyt traileja vaikka muille jakaa, mutta me emme jaksaneet helteen takia kivuta kuin yhden.

Luonto oli Seychelleillä kertakaikkisen upeaa ja paikalliset pitivät huolen siitä, että se myös pysyy upeana. Vaikka turismi on maan tärkein elinkeino, ei se näkynyt katukuvassa samalla tavalla kuin vaikkapa monissa Aasian maissa. Kaikki rannat ja luontopolut olivat äärettömän siistissä kunnossa, eikä tienvarretkaan olleet roskattuja. Tuntuu että Seychelleillä mennään niin sanotusti enemmän luonto kuin turismi edellä. Sama pätee saarta ympäröiviin koralleihin, joiden tilanteesta juttelimmekin laivaretkellä oppaan kanssa. Korallit ovat (ainakin toistaiseksi) hyvässä kunnossa ja niitä pyritään suojelemaan parhaalla mahdollisella tavalla. En tiedä kuinka vastuullinen turismi todellisuudessa määritellään, mutta mielestäni Seychelleillä ollaan asian kanssa oikein hyvässä jamassa.

Sitten päästäänkin seuraavaan asiaan, eli hintatasoon. Uskon suurimman massaturismin kaikkoavan Seychellien suht kalliin hintatason takia. En sanoisi matkojen olevan kovin paljoa kalliimpia, mutta paikallinen hintataso puolestaan on korkeampi kuin monissa muissa maissa. Tästä olinkin lukenut jonkun verran "varoituksia" etukäteen, mutta täytyy sanoa että me yllätyimme jopa positiivisesti, ettei siellä nyt niin älyttömän kallista ollut kuin jossain peloteltiin. Ruuan ja juoman hinnat ovat aikalailla Suomen luokkaa. Ei siis halpaa, mutta ei nyt kallistakaan. Toki tuollaisen vajaan parin viikon reissulla menee rahaa kun joka päivä on syötävä, mutta kuitenkin. Kunnollisia ruokakauppoja ei myöskään ole kovin paljoa muualla kuin pääkaupunki Victoriassa Mahen saarella. Pieniä kioskeja ja pikkukauppoja toki on, mutta niissä hinnat ovat melko korkeat. 

Kaiken kaikkiaan voin suositella Seychellejä etenkin häämatkalaisille. En halua käyttää meidän matkastamme once in a lifetime sanontaa, sillä toivottavasti vielä myöhemminkin pääsemme yhtä upeille reissuille. Vaikka olimme täysin haltioituneita Seychelleistä matkakohteena, en usko meidän sinne enää palaavan. Siinä mielessä siis once in a lifetime. Mikäli joku siellä ruudun toisella puolella pohtii (hää)matkavaihtoehtona Seychellejä, voin mielelläni kertoa aiheesta lisää ja kertoa esimerkiksi matkamme kustannuksista vaikkapa sähköpostilla. Tänne julkiseen blogiin en niitä kuitenkaan sen enempää avaa. Muutoin, kuvat kertovat edelleen enemmän kuin tuhat sanaa, joten seuraavaksi kuvia reissusta!

Häätiimin kiittäminen

Kaasoista ja bestmaneista oli meille suuri apu niin hääpäivänä kuin ennen häitäkin, joten halusimme ehdottomasti muistaa heitä jotenkin. Emme yleensä tykkää antaa lahjaksi mitään krääsää, mutta tällä kertaa halusimme kiitoslahjasta kuitenkin jäävän edes jokin konkreettinen muisto. Kaasoille tilattiin Etsystä personoidut pussukat, joihin oli etupuolelle painettu heidän nimensä ja sisäpuolelle maid of honor sekä häidemme päivämäärä. Bestmaneille hankimme ehkä jopa hieman perinteiseen tapaan taskumatit sisältöineen. 

Kuten sanoin, emme yleisesti niin välitä materialahjoista, joten olihan sitä jotain muutakin keksittävä. Kaasojen pussukoiden sisällä oli kutsu team bride thanksgiving -iltaan, jonka heille järjestin. Voitte arvata kuinka helppoa on sumplia neljän kiireisen naisen kalentereita yhteen, joten tämä thanksgiving saatiin pidettyä vasta viime viikolla. No, parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Ohjelmaan kuului ensin illallinen meillä, jonka jälkeen siirryimme studio Pasilaan katsomaan stand upia. Tällä kertaa siis näin päin, ettei kaasoilla ollut mitään hajua mitä illan ohjelmaan kuuluu, vaan tämä oli heille yllätys. Kaikin puolin onnistunut ilta ja kaasot olivat oikein otettuja. Olen ikuisesti kiitollinen heille kaikesta avusta ja tuesta, jota häihin liittyen heiltä sain, puhumattakaan uskomattomista polttareistani! Kiitos oli siis todellakin paikallaan. Matiaksen olisi vielä tarkoitus järjestää bestmaneillekin illanvietto kiitokseksi, mutta saa nähdä milloin tämäkin toteutuu ;)

Olen muuten pariinkin otteeseen lukenut Facebookin hääryhmästä ihmetteleviä kommentteja, että miksi kaasoille pitäisi hankkia mitään lahjaa, sillä roolihan on heille kunniatehtävä. Toki mielipiteitä on monia, mutta omasta mielestäni edes pieni kiitos avusta ja panoksesta on aina paikallaan, oli kyseessä millainen kunniatehtävä tahansa. Tietysti kiittää voi monella tapaa, eikä sen aina tarvitse olla mitään suurta ja ihmeellistä. Mitä mieltä te olette, kuuluuko avustajia kiittää jollain tavalla, vai onko kaasona oleminen enemmänkin "vuoroin vieraissa" tyyppistä toimintaa? :)