5. heinäkuuta 2018

Kun sanat ei riitä - POLTTARIT!

En oikein vieläkään ole sisäistänyt mitä tuossa viime viikonloppuna oikeasti tapahtui, sillä minut yllätettiin niin totaalisesti, etten ole milloinkaan kokenut vastaavaa. Pohjustuksena kerrottakoon, että olin jotakuinkin arvannut polttareiden ajankohdan, joka toki aluksi harmitti sillä odotin "jotain yllätystä" niin kovasti. Ajankohdan arvaaminen ei todellakaan haitannut, sillä minut onnistuttiin tosiaan yllättämään maailman, ehkä jopa universumin eeppisimmillä polttareilla ikinä. Seuraavaksi luvassa siis aivan uskomaton tarina, lukee ken uskaltaa.

Kaikki alkoi perjantaina 29.6. kun kaksi kaasoani tuli hakemaan minua kotoa puolen päivän aikaan. Olen usein perjantaisin etäpäivällä kotona, kuten nytkin, ja ilmeisesti he luottivat että näin on. Sain hetken aikaa pakkailla tavaroita, tietysti skumppa kädessä, jonka jälkeen lähdimme kohti tuntematonta. Määränpäänä oli mökki, jossa odottikin osa polttariporukasta. Sain heti ihanan kesädrinkin käteeni ja ensimmäisen vihjeviestin jossa luki "Niin vaan nyt mä oon se morsian". Teeman mukaisesti sain läpi koko polttareiden tällaisia vihjeitä aina siitä mitä tuleman pitää. Ensimmäinen vihje tarkoitti sitä, että pääsin ystäväni hemmoteltavaksi, kun hän laittoi minulle geelilakkaukset varpaankynsiin. Pian tämän jälkeen loputkin porukasta saapuivat paikalle. Olin niin onnessani nähdessäni, että lähes kaikki ystäväni olivat päässeet paikalle. Vain kahdelta jäi kemut väliin, sillä toinen oli juuri saanut esikoisensa pari viikkoa sitten ja toisella oli ystävän häät, joissa hän oli kaasona. Ymmärrettäviä syitä siis, heh ;)


Seuraava vihje oli "Laseissa kuohuvaa, silmissä kultaa ja auringonnousuun ikuisuus aikaa". Tämähän tarkoitti mitäs muutakaan kuin skumppatastingia. Olin niin fiiliksissä, mikä voisikaan olla parempi ohjelmanumero tällaiselle kuohuviinihirmulle kuin niiden maistelu. Lisäksi koko polttareiden kestävä ohjelma oli polttaribingo, jossa bongailtiin onnenkyyneliä, ryhmäkuvaa, vessajonoa ja vaikka mitä. Ihan super hauska ohjelmanumero. Loppuilta menikin morsiussaunan, paljuilun, höpöttelyn ja hyvän ruuan sekä juoman merkeissä. Sain myös videotervehdyksen Matiakselta ja Juha Tapiolta. Tässä(kin) vaiheessa tuli tippa linssiin, sillä Juha Tapio on ihan lemppari artistini ja Matias tietysti lemppari ihmiseni. Seuraavana aamuna puolestaan pääsin valmiiseen aamupalapöytään ja sain käteeni lapun "Hei hei, hei me lennetään" sekä ohjeistuksen pukea urheilulliset vaatteet päälle. Mökki sai jäädä taakse, sillä myös kaikki kimpsut ja kampsut otettiin mukaan, jonka jälkeen otimme nokat kohti Espoota.


Vuorossa oli ilmajoogaa, joka oli todella hauskaa, mutta myös yllättävän rankkaa. Saimme ohjaajalta paljon kehuja ja ehdimme kuulemma tehdä muutamia ekstrajuttujakin, sillä olimme niin "edistyneitä". Heh, siitä en tiedä, mutta hauskaa oli. Tunnin jälkeen siirryimme seuraavaan paikkaan, elikkä meille kotiin!? Tässä kohtaa mietin, että täälläkö sitten ollaan loppupäivä, mutta olin enemmän kuin väärässä. Laittauduimme ja söimme lounaaksi lempiruokaani sushia, jonka jälkeen otimme taas suunnaksi tuntemattoman. Minun käskettiin jälleen pakata laukku, hieman eri sisällöllä tosin, mutta arvasin pakkauslistasta, etten tulisikaan yöksi kotiin. Määränpäänä oli Helsingin Clarion hotelli. Tässä vaiheessa kuvittelin meidän kirjautuvan sisään hotelliin, mutta kuulemma "respan ruuhkan" takia menimmekin suoraan yläkerran sky baariin drinkeille. Drinkkien lomassa oli pientä ohjelmaa, kun yritin arvailla mitä Matias oli vastannut häneltä aiemmin kysyttyihin kysymyksiin. Lisäksi muu porukka yritti puolestaan arvailla minun mieltymyksiäni tiettyihin asioihin pienimuotoisen kilpailun merkeissä. Vitsit että oli hauskaa!


Drinkkien jälkeen lähdimme minun mielestäni lunastamaan huoneita, mutta sain taas kerran hämmentyä, kun porukka menikin ulos, jossa odotti jälleen taksi. Tässä vaiheessa olin kieltämättä ihan ihmeissäni, että mihin nyt mennään. Sain käteeni lapun "Nyt hihnalle laukku, ja viimeinen kuppi naamaan. Kohta pilvien päältä voin muistaa tämän maan". Sanotaanko että viimeistään nyt olin aaaivan pyörällä päästäni. Vihje kuulosti siltä, että olisimme menossa lentokentälle, mutta eihän se nyt voinut pitää paikkaansa.. Mutta kyllä, määränpäämme oli Helsinki-Vantaan lentokenttä, jossa totaalisen hämmennyksen keskellä minulle ojennettiin passini ja sanottiin, että nyt mennään. Kohdetta ei vielä tässä vaiheessa kerrottu, enkä oikeastaan osannut ajatella mitään. Huomasin että ainakin Riikaan oli lähdössä kone, joten ajattelin meidän menevän sinne. Olin luonnollisesti aivan täpinöissäni ja mietin, että eihän tämä nyt voi olla totta, mutta kyllä se vain oli.

Kentällä nautiskelimme polttareihin sopien kuohuvaa ja viiniä ja odottelimme "Riian koneen lähtöä". Kun menimme portille, oli minulle kuulemma vielä yksi kuvatervehdys. Siinä oli Juha Tapion allekirjoittama lappu, jossa luki "Hauskoja polttareita Berliinissä". Reaktioni oli että "Berliinissä... miksi tässä lukee Berliinissä..." raksuttaa raksuttaa.. ja kyllä, me lähdimmekin BERLIINIIN!!! Kohteessa veimme tavaramme hotellille ja kävimme vain pikaisesti syömässä, jonka jälkeen painuimme pehkuihin pitkän päivän päätteeksi. Tässä vaiheessa minulle kerrottiin, että kotiinpaluu olisi vasta maanantaina illalla. Kaaso oli sopinut esimieheni kanssa minulle maanantaiksi vapaapäivän, ihan kreisiä!


Ensimmäinen aamu Berliinissä valkeni aurinkoisena. Vuokrasimme pyörät koko päiväksi ja suuntasimme ihanalle brunssille. Ruokailun jälkeen sain taas lapun, jossa luki tällä kertaa "Pelastusliivejä ei oo mukana, kun on kohteena rakkauden satama". Ajattelin meidän menevän risteilylle, mutta menimmekin opastetulle suppailukierrokselle. Tässä vaiheessa en voinut miettiä mitään muuta, kuin että enpä olisi 24 tuntia sitten uskonut olevani Berliinissä suppailemassa parhaiden ystävieni kanssa, huhhuh. Suppailun jälkeen kävimme drinksuilla, lounaalla ja pyöräilimme ympäri Berliiniä aurinkoisesta säästä nauttien. Illalla menimme syömään hyvin ja kävimme katsastamassa paikallista yöelämää. Vielä maanantaina kävimme shoppailemassa ennen kotiin lähtöä, ihan täydellinen irtiotto arjesta.


Olen edelleen ihan äimän käkenä koko viikonlopusta, siis onko tällaisia polttareita olemassakaan? Näköjään on! Tytöt olivat enemmän kuin ylittäneet itsensä, jokaista yksityiskohtaa myöten. Eivät kuulemma osanneet päättää mökkeilyn ja reissun väliltä, joten tehtiin sitten molemmat. Mieltäni lämmittää erityisesti se fakta, että kaikki suunnittelu sun muut ovat kuulemma sujuneet todella hyvin ilman yhtäkään erimielisyyttä, vaikka kaikki eivät ennalta tunteneet toisiaan. Kaasojen mukaan koko porukka on ollut alusta asti ihan mukana kaikissa ideoissa ja aina kaikki on käynyt. Kyllähän nämä aika överipolttarit tosiaan olivat, sitä ei käy kieltäminen, mutta onneksi uskon kaikkien osallistujien saaneen ikimuistoisen reissun hyvässä seurassa. Näyttäisi siltä, että kirous naisten polttareiden järjestämisestä on kumottu. Kaikki todellakin voi mennä nappiin. Mitkään sanat maailmassa eivät voi tarpeeksi kertoa, kuinka kiitollinen olen ystävilleni tästä unohtumattomasta kokemuksesta. Parempaa en todellakaan olisi osannut kuvitella edes villeimmissä unissani!! Ihan älytöntä millaisia ihmisiä ympärilleni on siunaantunut! <3

28. kesäkuuta 2018

Missä mennään osa X

Niin on vaan yli viikko taas vierähtänyt edellisestä julkaisusta. Olen koko "hääblogiurani" ajan pyrkinyt pitämään julkaisuvälin riittävän lyhyenä, välillä siis tietoisesti lisäillen niin sanottuja täytetekstejä. Tällä hetkellä tilanne onkin jälleen kerran se, että vaikka häihin liittyvää tekemistä on melko paljon, ei kerrottavaa oikeasti juurikaan ole. Valtakunnassa siis kaikki hyvin ja asiat rullaavat hyvin eteenpäin, mutta tuntuu vain jotenkin hölmöltä kirjoittaa tietyistä jutuista ennen juhlia. Vannon kuitenkin kautta kiven ja kannon, että kirjoitustahti vain kiihtyy häiden jälkeen, enkä missään tapauksessa jätä teitä roikkumaan lopettamalla bloggailua hääpäivään.

Asiat siis sujuvat hyvin, eikä ainakaan vielä tunnu olevan liikaa hommaa. Yllättävän paljon kaikkea pientä tekemistä ja hankittavaa kuitenkin vielä olisi, esimerkiksi niinkin tärkeitä asioita kuin kynän hankinta vieraskirjaa varten, kynttilöiden ja servettien osto, tarra-arkit paikkakortteja varten jne. Kuulostaa todelliselta glamourilta, eikö. Toki kaikkea oikeasti edistävääkin on tapahtunut, sillä Matias sai pari viikkoa sitten pistettyä oman pukunsa tilaukseen, minun pukuni korjausompeluiden toinen sovitus on ensi viikolla ja juhlapaikan kanssa on sovittu käytännön järjestelyistä. Myöskin vihkimisen häämusiikista on sovittu kanttorin kanssa ja papinkin pitäisi olla yhteydessä meihin lähiaikoina. Vaikka heinäkuun to do -lista näyttää melko pitkältä, ei minusta lainkaan tunnu, että tekemistä olisi liikaa, kyseessä on kuitenkin suhteellisen pieniä juttuja. Tällaisia asioita olisi hoidettavana heinäkuussa:

- Aikataulujen ja kuvauslokaatioiden informointi valo- ja videokuvaajalle
- Juhlapaikan koristetaulujen teko
- Paikkakorttien kirjoitus
- Avioehdon selvitykset
- Pukujen viimeiset sovitukset ja asusteiden hankinta
- Sormusten rodinointi ja huolto
- Istumajärjestyksen ja pöytäkartan teko
- Viimeiset pienet hankinnat (tämä lista on vielä aiiiika pitkä!)
- Hääkukkien lyöminen lukkoon floristin kanssa
- Koekampaus ja -meikki
- Kuulutukset
- Tavaroiden (koristeet yms) läpikäynti, järjestely ja pakkaaminen
- Alkoholittomien juomien osto
- Papin tapaaminen
- Hääviikon oheisohjelman varaaminen ;)

Niin se vaan alkaa tunnelma tiivistyä meidänkin häiden osalta. Toisaalta ihan hyvä, että lomani alkaa vasta heinäkuun lopulla, niin en ehdi koko kesää sinkoilla joka suuntaan. Heinäkuussa viikot menevätkin vielä aika arkisissa tunnelmissa, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että viikot kuluvat tuttuun tapaan älyttömän nopeasti. Ihan hullua, että kohta on jo heinäkuu ja voi sanoa häidemme olevan ensi kuussa!

Juhannuksen tunnelmia, mm. viimeiset juhannustaiat - check ;)

18. kesäkuuta 2018

Matkan varrella opittua

Vaikka häitämme ei ole vielä edes juhlittu, on tässä matkan varrella tullut opittua jos jonkinlaisia asioita häiden järjestämiseen liittyen. Monet asiat saattavat ehkä kuulostaa itsestään selviltä, mutta ovatko ne sitä todella? Ainakin minä olen kokenut useita ahaa-elämyksiä ja muutaman kerran joutunut jopa oikeasti laskea kymmeneen. Syy siihen on nimenomaan minä itse ja oma ajatusmaailmani. Siksi ei ole lainkaan hölmöä terävöittää seuraavia asioita itselleen hääsuunnittelujen aikana.

1. Pitäkää kiinni teille tärkeistä asioista
Ei ole mitään väliä, vaikka koko häät rakentuisivat jonkun tietyn yksittäisen asian ympärille. Jos on mielessä jokin hyvin spesifi ajatus, kannattaa se todellakin huomioida heti alussa ja pitää siitä kiinni. Ei ole myöskään mitään väliä, vaikka muut pitäisivät juttua hölmönä, vaan pääasia on että olette morsiusparina tyytyväisiä. Tarkoitus ei ole lähteä "teidän häät, teidän päätökset" -tyyppiseen keskusteluun, vaan tarkoitan tässä lähinnä pieniä yksityiskohtia, joita muut saattavat ihmetellä tai jopa vähätellä.

2. Älä hätäile
Niin kliseiseltä kun kuulostaakin, on hätäily aivan turhaa, sillä asioilla on tapana järjestyä. Omalla kohdalla tämä hätäily on kohdistunut muun muassa turhiin koristeisiin ja joihinkin palveluntarjoajiin, joten maltti olisi todellakin ollut valttia joissakin asioissa. Se on kuitenkin fakta, että vaikka kuinka nykyään rummutetaan varausten kanssa ajoissa olemista, voi myöhemminkin löytyä ihan yhtä hyviä vaihtoehtoja. Hanki/varaa/tilaa/osta siis vasta kun olet täysin varma asiasta.

3. Valitkaa avustajat huolella
Vaikka yhdenkään ystävän tai läheisen ei pitäisi joutua olemaan häissänne töissä, on avustajilla ihan äärettömän tärkeä rooli häiden kannalta. Siksi onkin erityisen tärkeää valita häätiimiin sellaiset henkilöt, joille teidän onnenne on oikeasti tärkeää ja jotka haluavat olla tekemässä juuri teille täydelliset häät. Häät ovat enemmän kuin vain yksi päivä, joten avustajien rooli korostuu nimenomaan siinä matkalla alttarille.

4. Nauti järjestelyistä
Kuten jo tuossa edellisessä kohdassa mainitsin, ovat häät niin paljon enemmän kuin vain yksi päivä. Häät ovat koko se matka häiden suunnittelusta häämatkaan, hääkuvien odotteluun valokuvaajalta, kiitoskorttien lähettämiseen ja yleisesti avioliittoon. Siksi onkin tärkeää nauttia myös häiden järjestämisestä ja sitä kautta koko matkasta, eikä täyttä häkää vain tähdätä hääpäivään. Tietysti sitä toivoo, että hääpäivä tulisi jo, mutta se ei silti saisi viedä huomiota nykyhetkestä.

5. Huolehdi myös omasta viihtyvyydestäsi
Tällä tarkoitan nimenomaan sitä, että vaikka vieraiden huomiointi on tärkeää, on oman viihtyvyyden takaaminen tässä tapauksessa vieläkin tärkeämpää. Minulla on paha tapa stressata muiden viihtymisestä niin paljon, että unohdan helposti oman juhlameininkini. Tällä kertaa pyrin kuitenkin ajattelemaan myös itseäni ja miettimään, kuinka me Matiaksen kanssa voimme nauttia päivästä kaikkein eniten. Voimme tarjota vieraille parhaat mahdolliset puitteet juhlimiseen ja viihtymiseen, mutta muuten en aio tällä kertaa stressata yksittäisten ihmisten juhlatunnelmasta.


Olenko ainoa tällaisia ahaa-elämyksiä saanut, vai onko tämä ihan normaalia tässä vaiheessa suunnitteluja?

kesä<3

12. kesäkuuta 2018

BAR -kirjaimet

Suurin syy miksi en juurikaan välitä askartelusta nimenomaan häihin liittyen on liian itse tehdyn näköinen lopputulos. Persoonallinen lopputuloshan on toki askartelun idea, mutta häihin liittyen olen tätä koittanut välttää. Muutama askartelujuttu on kuitenkin tullut toteutettua, ja nämä BAR -kirjaimet ovat yksi niistä. Löysin jo varmaan yli vuosi sitten Pinterestistä inspiraatiokuvan pullonkorkeista tehdyistä kirjaimista ja tiesin heti, että tuollaisen minäkin haluan toteuttaa.

Ajattelin myös, että ainahan sitä voi kokeilla miltä lopputulos näyttää, kun tarvikkeetkaan eivät juuri mitään maksaneet. Osan korkeista ostin Häätorilta parilla eurolla ja osan sain ystävien kautta, joten mihinkään suureen juomaurakkaan ei tarvinnut lähteä. Päädyin käyttämään tähän pelkkiä skumppapullon korkkeja, sillä niitä sattui kertymään enemmän. Alkujännityksen jälkeen kirjainten toteutus oli todella helppo. Tarvitset vain korkkeja, palan pahvia tai muun taustan, johon korkit voi kiinnittää sekä liimaa. Työvaiheet ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavat:

1. Tulosta kirjaimet haluamallasi fontilla paperille

2. Piirrä sapluunan avulla kirjaimen ääriviivat pahviin ja leikkaa (voi toki piirtää vapaallakin kädellä)

2. Sommittele korkit kirjaimen päälle ennen liimausta. Ainakin skumppakorkkien kanssa tämä on tärkeää, sillä korkit ovat keskenään hieman eri kokoisia

3. Liimaa korkit pahviin (me käytimme kuumaliimapyssyä)

4. Leikkaa ylimääräiset reunat pois esimerkiksi mattoveitsellä tai saksilla







Lopputulos oli juuri sellainen kuin ajattelinkin - erittäin itse tehdyn näköinen! Kirjaimet ovat hieman eri korkuisia, mutta se ei todellakaan haittaa. Vieraat kun tuskin mittailevat kirjainten kokoa tai muutenkaan sen enempää hiplailevat kirjaimia, kyseessähän on koriste. Meillä on suunnitteilla laittaa nämä viski- ja konjakkibaariin, johon uskon kirjainten sopivan kuin nenä päähän. Vitsit muuten miten rentouttavaa tällainen pikku puuhastelu on.

8. kesäkuuta 2018

Vihkisormus

Kuten aiemmin Sormusjahtia -postauksessa kerroin, on vihkisormukseni Kultasepät Andreasenin käsialaa ja se on melko perinteinen rivitimanttisormus. Voisi kuvitella, että tämän tyyppisiä sormuksia löytyy pilvin pimein, mutta joku niissä muissa aina mättäsi, sillä kihlasormukseni muoto aiheutti omat haasteensa vihkisormuksen istuvuuteen. Vaikka tässä valitsemassani sormuksessa on kyseessä Andreasenin perusmalli, on sormusta muokattu toiveideni mukaan sopimaan kihlasormukseeni. Sormus on samaa materiaalia kuin kihlasormukseni, eli 14k valkokultaa ja siinä on 5 x 0,12ct kivet (W/VS), elikkä yhteensä 0,60ct. Alunperin sovittamassani sormuksessa oli pienemmät kivet, joten hieman jännitin tuleeko sormuksesta liian pröystäilevä isommilla kivillä, sillä tavoitteena oli mahdollisimman ajaton ja klassinen yhdistelmä, jota jaksaa katsoa vuodesta toiseen. En tiedä teistä, mutta omaa silmääni miellyttää. Juuri sopivan näyttävä! Valitettavasti puhelimella otetut kuvat eivät tee lainkaan oikeutta sormukselle, mutta parempaan en tässä kohtaa pystynyt.



Kihlasormusta hiotaan vielä huollon yhteydessä siten, että sormukset istuvat entistä paremmin yhteen. Kaiverruksia ei sitten tarvinnutkaan sen enempää tässä vaiheessa miettiä, sillä idea oli keksitty jo kihlojen yhteydessä. Emme halunneet sormuksiin perinteistä päivämäärää, sillä omassa ajatusmaailmassani sormuksia ei ole sidottu mihinkään tiettyyn päivään tai ajankohtaan. Päädyimmekin kaiverruttamaan sormuksiin meille tärkeän kappaleen sanat. Olemme aina tykänneet Vain elämää -sarjasta ja kihlauksemme aikaan julkaistu Polte Chisun esittämänä saa oikeasti aikaan kylmiä väreitä. Minun kihlasormuksessani lukeekin "kiihkeyttä kuumaa" ja Matiaksen sormuksessa "hulluutta huumaa". Tämä jatkuu sitten vihkisormuksessani lauseella "saat mut tuntemaan". Mielestäni on ihanaa, kun sormuksemme muodostavat yhdessä tuollaisen sanoman, joka on niin meitä<3

Kaiken kaikkiaan en voisi olla tyytyväisempi vihkisormukseeni. Mieli tosin muuttui tässäkin kohtaa moneen otteeseen, sillä valinnanvaraa on niin paljon. Olen kuitenkin itseni tuntien tyytyväinen, että pitäydyin klassisessa yhdistelmässä, vaikka tällä hetkellä "muodissa" olevat näyttävät sormukset houkuttelivatkin. Lisäksi, kuten olen puuduttavan monta kertaa maininnut, on minulle ehdottoman tärkeää tietää mistä maksaa ja tässä tapauksessa se todellakin toteutui. Ja vaikkei itselläni ole sen suurempia sidoksia Tampereelle, on mielestäni kiva tukea paikallista yrittäjyyttä. Oli aika mieletöntä nähdä omin silmin se paja, jossa sormus on valmistettu. Ihania muistoja tulevaisuuteen.